Oli hienoa päästä juoksemaan tänään. Amatööriasussani, liian suuret anttilan aurinkolasit päässä. Tuntui hyvällä tavalla pahalta. Lopuksi hyvällä tavalla hyvältä. Auringossa tuntui lämpimältä. Hetken jopa kesältä.
Kannustan tänään Mikael Saarta. Nimimerkillä ikuisesti katkera dingdongille.
Pakko myöntää, että kun valon määrä lisääntyy, lisääntyy myös elon määrä. Sitä on kaivattu. Auringon toinen tuleminen häikäistyttää, mutta innostaa ottamaan kameran taas esiin. Ilman valoja ja varjoja on vain harmaata.
Kuollut lintu oli karmiva löytö. Kohteesta saa toki draamallisen lasittunutkatse-kuvan, jota minä elävänä voin käyttää koristamassa elon tuotoksiani. En aio myöntää elämän haurautta.
Syntymäpäiväni auringonlasku. Se hohti punaa, kuten vastalakatut kynteni ja pinkit suortuvani. Paljon enemmän vain. Mitä se sellainen olisi, jos olisi yhtä kaunis kuin luonto?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti