Kesästä ja työstä

Lämpö ja aurinko hellivät mieltä. Kesän odotus on alkanut. Odotus, joka itsessään on hienompaa, kuin sitten se kesä.

Oikeastaan kevät ja syksy ovat parasta, sillä ne ovat aina ainakin olevinaan jonkinlaisia murrosvaiheita. Kun talven latteus vaihtuu pölyksi niin vanhan nurmen tuoksu tuntuu taas uudelta, kunnes se oikeasti uudistuu. Kesän lukittunut vapaus taas muuttuu arjen tuoksuksi uusine haasteineen taivuttaessa syksyyn.

Narsissit tuhoaa tulipseja. Nykyään molemmat ovat unessa.

Kuitenkin kesä tuntuu vapaimmalta ajalta. Sitten teen sitä ja tätä. But that never happens. Uskon suunnitelmiin ja unelmiin, mutten niiden toteutumiseen. Kesät kuluvat turhautumisen ja aikaansaamattomuuden maastossa. Aina on kuitenkin lukemattomia hienoja hetkiä. Joka ikinen päivä.

Antenneja, telineitä, johtoja, tolppia, nostureita, pönttöjä, törppöjä mitä lie. Ja kirkko.

Hain yhteen paikkaan kesätöihin. Tuntuu että töihin meno vähintään kesällä (ainakin haku) on tavoiteltava hyve. Rahalle löytyy aina käyttöä, mutta parempaa on mielestäni rahan käytön oppiminen, kun sitä ei juuri ole. Joko suklaapatukka tai ruissipsit tällä kertaa.

Antaisin kaupan kassat ennemmin työttömille, kuin opiskelijoille, jotka elävät vielä vanhempiensa tuella. Kai se on hyvä saada työkokemusta täällä työkeskeisyydessä. Työelämän ajokortti käytiin ysiluokalla. Kolme vuotta myöhemmin piti muistella miten se cv tehtiinkään. Olenko kuplassa, jos sanon kannattavani kulttuuria, jossa työelämään siirryttäisiin vasta valmistumisen jälkeen, ummikkona.  Työharjoitteluita toki voisi olla enemmän, mutta tukien ollessa mahdolliset, ei niiden sisällä pysyminen ole täysin mahdotonta? Oppivelvollisuuden jälkeen tuetaan ja kannustetaan valmistumaan jostakin. Työpaikat valmistuneille ja työttömille.

Ajatukseni ovat varmasti täynnä reikiä. Monet kasvot unohtuu..

Palataan kesään. Mitä voisin suunnitella...

- Suomen kaupunkien näkemistä ja kokemista (kameran kanssa)

- Valintakoe, ja toivottavasti myös paikan vastaanotto.

- Ainiin ja ne yo-juhlat, joista en ole vielä varma miten suhtautua.

- Museoiden koluamista nimim. kiireinen museokortin omistaja.

- Liikuntaa, urheilua ja kehitystä kiitos. Kesällä on liikaa aikaa saada aikataulutetuksi yhtään mitään (ehkä se työpaikka olisi ihan hyvä juttu...).

- Enemmän vauhtia ja menoa. 

Pehmoinen hämmennyshahmo.

- Enemmän mukavuusalueen ulkopuolelle menemisiä jotta se laajenisi.

- Tuoretta ruokaa.

- Rajojen ylityksiä.

Kerran kun innostuin: linssipastaa ja keitettyjä jutskia. Vihreä koriste on lähes pakollinen.

Varis melkein kauniina sumussa.

Suunnitelmat vähintään katossa, jolloin ylitys voi vaatia uskomatonta tuuria tai kykyä, jotta siinä kokisi menneensä eteenpäin. Suuri mahdollisuus siis epäonnistua. Ei kai asioiden pidä olla joko onnistuneita tai epäonnistuneita? Jälleen väliin jää suuri tila jokaiselle harmaan sävylle, joista suurimmasta osasta pääsee varmasti eteenpäin. Erityisesti virheistä oppimalla.

Ujojen kukkien sisältä löytyi rohkeutta.

En haluaisi jäädä tulppaaniksi maljakkoon. Taivaita ei saa heti, vaan pitäisi jaksaa mennä kokoajan eteenpäin pikkuhiljaa, mikä ei kyllä lainkaan sovi kaikkitaieimitään-olemukseeni. Töksähdellen sysäyksiä joko eteen- tai taaksepäin. Itsensä tunnistaminen on ensimmäinen askel, onhan?