Kuvamuhennosta

Löysin kätköistä erillisiä kuvia, joita ajattelin jakaa sekametelisoppana. Ajankohdat vaihtelevat kahden vuoden takaalta eiliseen. Muhennosta myös siksi että puhelin on ollut ylin auktoriteetti (edeltävä ilmaus tulee selkäytimestä; lienen viljellyt sitä turhan monessa aineessa ja yo-kokeessa).

Kupliva Oslo vuonna 2014

Idyllinen herkkujenkeräysreissu mummulaan... Supernam!

Ihanin 19-v synttäri(porkkana)kakku. Trioli!

Saksalainen hippo.

Eilisten kuvausten takaa.

Ystävykset ikkunalaudalla.

Peruspaikka teltalle. Saattoi hieman tuulla.

Kas siinä!

Keskellä keittiötä

Hellou! Tänään mennään keittiöön.

Ovinupit, puu, erilaiset laatat ja kuviot - onko niistä täydellinen keittiö tehty?

Valkoiset kiiltävät modernit ja samansävyiset pinnat ovat ehdoton ei, koska sen lisäksi että niitä on sottapytyn vaikea pitää hyvän näköisinä, niin on ne aika tylsiä. Keittiöön ei kyllä oikein voi vaikuttaa ennen kun jos oman kolon hankkii. Silloinkaan ei ole järkeä hyväkuntoista keittiötä lähteä uusimaan, vain jotta se olisi oman näköinen. Paitsi jos rahaa on kuin roskaa.

Keittiö on kyllä semmoinen käyttökohde, joka on isossa roolissa, jos vaikka miettii asunnon ostoa (ihan kuin minä tietäisin??). Olisi homeunelmaa asua talossa joka henkii vanhaa tunnelmaa, on peruskorjattu, mutta kaipaa pintaremonttia. Osa keittiön kaapeista uusittaisiin, mutta vanha sininen puukaappi jäisi muistuttamaan entisestä. Huom! Minkään ei ikinä tarvitse olla täysin uutta. Eli tori.fi:t sunmuut kunniaan!

kuva: thekitchn.com

 Laattoja on sekoitettu ikäänkuin tiilien alta paljastuisi tuo turkoosi unelma. Tässä valkoiset peruskaapit toimivat oikein hyvin. En panisi pahakseni jos jostain seinien alta löytyisi jotain hienoa minkä jättää näkyville. Oli se sitten laattaa, tapettia, puupintaa...

kuva: countryliving.com
Tämä keltainen saareke henkii täydellistä vanhaa kulumaa.

kuva: petrakeittiot.fi
Tämä kuva kirjaimellisesti hyppäsi silmilleni. En ole varma rakastanko tätä keittiökaappien, tapetin vai tuon nurkkauksen takia. 

kuva: traditionalhome.com

En tiedä olenko hypännyt vähän liian innoissani tähän marokkotrendikelkkaan mukaan. Kuviolliset laatat ja noh, kaikki laatat ylipäätään ovat vaan niin kivoja. Nuo loppupuolen kuvat onkin pyhitetty ns. marokkolaisille laatoille.

Olisi muuten törkeän hienoa koota randomlaatoista sellainen mosaiikkiseinä vaikka vessaan tai keittiöön.

Maalattua puuta, laattoja ja värejä.

kuva: homeinspirationideas.net

kuva: woohome.com

kuva: homedit.com

Tässä oli omaa inspiraatiotani keittiöön. Ehkä kuvat puhuvat enemmän puolestaan.

 Onko kellään edes vähän samansuuntaisia mieltymyksen kohteita?

Kesästä ja työstä

Lämpö ja aurinko hellivät mieltä. Kesän odotus on alkanut. Odotus, joka itsessään on hienompaa, kuin sitten se kesä.

Oikeastaan kevät ja syksy ovat parasta, sillä ne ovat aina ainakin olevinaan jonkinlaisia murrosvaiheita. Kun talven latteus vaihtuu pölyksi niin vanhan nurmen tuoksu tuntuu taas uudelta, kunnes se oikeasti uudistuu. Kesän lukittunut vapaus taas muuttuu arjen tuoksuksi uusine haasteineen taivuttaessa syksyyn.

Narsissit tuhoaa tulipseja. Nykyään molemmat ovat unessa.

Kuitenkin kesä tuntuu vapaimmalta ajalta. Sitten teen sitä ja tätä. But that never happens. Uskon suunnitelmiin ja unelmiin, mutten niiden toteutumiseen. Kesät kuluvat turhautumisen ja aikaansaamattomuuden maastossa. Aina on kuitenkin lukemattomia hienoja hetkiä. Joka ikinen päivä.

Antenneja, telineitä, johtoja, tolppia, nostureita, pönttöjä, törppöjä mitä lie. Ja kirkko.

Hain yhteen paikkaan kesätöihin. Tuntuu että töihin meno vähintään kesällä (ainakin haku) on tavoiteltava hyve. Rahalle löytyy aina käyttöä, mutta parempaa on mielestäni rahan käytön oppiminen, kun sitä ei juuri ole. Joko suklaapatukka tai ruissipsit tällä kertaa.

Antaisin kaupan kassat ennemmin työttömille, kuin opiskelijoille, jotka elävät vielä vanhempiensa tuella. Kai se on hyvä saada työkokemusta täällä työkeskeisyydessä. Työelämän ajokortti käytiin ysiluokalla. Kolme vuotta myöhemmin piti muistella miten se cv tehtiinkään. Olenko kuplassa, jos sanon kannattavani kulttuuria, jossa työelämään siirryttäisiin vasta valmistumisen jälkeen, ummikkona.  Työharjoitteluita toki voisi olla enemmän, mutta tukien ollessa mahdolliset, ei niiden sisällä pysyminen ole täysin mahdotonta? Oppivelvollisuuden jälkeen tuetaan ja kannustetaan valmistumaan jostakin. Työpaikat valmistuneille ja työttömille.

Ajatukseni ovat varmasti täynnä reikiä. Monet kasvot unohtuu..

Palataan kesään. Mitä voisin suunnitella...

- Suomen kaupunkien näkemistä ja kokemista (kameran kanssa)

- Valintakoe, ja toivottavasti myös paikan vastaanotto.

- Ainiin ja ne yo-juhlat, joista en ole vielä varma miten suhtautua.

- Museoiden koluamista nimim. kiireinen museokortin omistaja.

- Liikuntaa, urheilua ja kehitystä kiitos. Kesällä on liikaa aikaa saada aikataulutetuksi yhtään mitään (ehkä se työpaikka olisi ihan hyvä juttu...).

- Enemmän vauhtia ja menoa. 

Pehmoinen hämmennyshahmo.

- Enemmän mukavuusalueen ulkopuolelle menemisiä jotta se laajenisi.

- Tuoretta ruokaa.

- Rajojen ylityksiä.

Kerran kun innostuin: linssipastaa ja keitettyjä jutskia. Vihreä koriste on lähes pakollinen.

Varis melkein kauniina sumussa.

Suunnitelmat vähintään katossa, jolloin ylitys voi vaatia uskomatonta tuuria tai kykyä, jotta siinä kokisi menneensä eteenpäin. Suuri mahdollisuus siis epäonnistua. Ei kai asioiden pidä olla joko onnistuneita tai epäonnistuneita? Jälleen väliin jää suuri tila jokaiselle harmaan sävylle, joista suurimmasta osasta pääsee varmasti eteenpäin. Erityisesti virheistä oppimalla.

Ujojen kukkien sisältä löytyi rohkeutta.

En haluaisi jäädä tulppaaniksi maljakkoon. Taivaita ei saa heti, vaan pitäisi jaksaa mennä kokoajan eteenpäin pikkuhiljaa, mikä ei kyllä lainkaan sovi kaikkitaieimitään-olemukseeni. Töksähdellen sysäyksiä joko eteen- tai taaksepäin. Itsensä tunnistaminen on ensimmäinen askel, onhan?

Turistina Tampereella

Tänään oli hieno sää mennä koluamaan Tampereen nurkkia hieman paremmin. Virtaava vesi ja aurinko tekivät tehtävänsä - kevätfiiliksen.

Pääsiäiskaupunki

Höyheniä ja värejä olkaa hyvät. Kauniita ovat ilmankin että vetää muokkausnupit kaakkoon.

Värikästä elämää kaikille!

Living room forest

Tällä kertaa metsäolohuonetta. Punaisen, sinisen ja vihreän yhdistelmää sekä luonnon materiaaleja. Pirteää, mutta rauhallista. Me like!

Vesiväreillä

Sanomalehdet alle ja maalaamaan. Minuuttimaalausta. On tultava valmista. Ja tulppaaneita tuli.

Katsoin kuvasta, mutta olihan niitä pöydälläkin

Jotain tuli tehtyä. Nyt jumppaan.

Tavallista parempi päivä

Onko kukaan muu hullaantunut näihin söpöihin? Ne on hauskoja kun kaikki on erilaisia ja vähän homssuja.

Eilen nukkumaan mennessä odotin tätä päivää. Ei mitään ihmeellistä, mutta mukavaa puuhastelua. Söin (täydellistä) aamupalaa, vein matikkavälineet koululle, ostin maittavia eväitä, ilahdutin äitiä, treenasin ja illalla väsäsin vielä papu-bataattipihvit. On niin hienoa että on kaikenlaisia mahdollisuuksia tehdä ja mennä.

eilinen koristeluaikaansaannos

Nimettömän sponsorin avulla ostin äidille tulppaaneja ja kokosin herkkumyslin.

Niin ja parastahan oli kuvata pääsiäiskaupungin koristeita. Siis todella tehdä se. En antanut riihimäkeläisen nuorison estää kuvauksiani.

En voi sille mitään mitä tuolla tapahtuu. Tekisi mieli sulkea korvat. Harmi ettei hyvistä asioista uutisoida kuten muista. Musta tarvitsee vain niin paljon enemmän valkoista kuin mustaa itseään, jotta sävy olisi edes vaalean harmaa.

Ainut vaihtoehto on jatkaa. Välitän, mutta jatkan, koska välitän.

Palmusunnuntai

 Jotain hauskaa mitä oon tehnyt.

 Sen lisäksi etten pysy erossa kinuskista ja
 suklaasta.

 Kaksi treeniä tänään.

 Eikä meille tullut virpojia. Ei vaikka
 ajoitimme suihkussakäynnit niin että aina joku
 olisi avaamassa.

 Kukkia.

Järvellä

Aurinko laski eilen. Veneitä odottamassa kesää, vaikka järvi jo melkein suo.