lauantai 30. joulukuuta 2017

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Vuoden kohdat

Taas olisi aika osoittaa arvokkuutta menneelle vuodelle, joka jälleen tuntuu menneen kuin se ei olisi kunnolla käynnistynytkään. Se johtunee rajallisista kuukausista. Jos paketoi kuluneen vuoden, rulla 2017 on se jota ei itse asiassa voi kääriä. Onneksi elämä on ennemmin aikajana kuin samoja ratoja kiertävä (vaikka sitäkin) sykäys. Tunnin päästä, kaksi viikkoa sitten, viime syksynä, kuuden kuukauden päästä, ensi keväänä, viisi vuotta sitten.







2017 heräsin edellisen vuoden puolella alkaneilta unilta, Suomi100 -hengessä Portugalin maalta. Jokainen reissu on jälkeenpäin pelkkää kultaa, joten jos siitä hengissä selviää, ei voi olla kuin onnellinen. Kaunis, inspiroiva, värikäs ja sopivan lämmin aloitus vuodelle jatko elämälle.




Helmikuussa innostuin tekemään videoita enemmänkin Portugali-videon ja talven myötä. Täytin uuden sykäysmääreen: kaksi vuosikymmentä vanha. Kävin koulussa, tein sisustuskuvia. Moni asia oli niin kuin nyt ei ole. Ja monta asiaa ei silloin ollut mitä nyt on. Ja moni asia on samalla tavalla.















Kohokohtia? Tutustuin Tampereeseen, kevät ei ole enää ahdistava virpomisstressin takia. Alkukesä tuntuu näin jälkeenpäin olleen ennemmin kohokohdan vastakohtaa, toisaalta kesä ja Suomi on kaikki mitä tarvitaan.
















Herneet, suklaa, Chisun keikka, tanssimaan lähteminen, uudet tuttavuudet, Tipasoja, kauniit asiat. Pieniä isoja asioita. Ainakin tälleen joulupöhnässä muisteltaessa.








Life-leiri oli oudoin ja hyvin kokemus hetkeen. Opettava kokemus. Öinen lato, kuu ja kesä. Miten päädyin tänne?

 Syksyiset kuvaukset.





 Italia.



Lappi. Vaikutuin siitä enemmän kuin Italiasta. Lumi ja Suomi. Hiihto. Porot ladulla. Välähdys revontulia. Tunturin valloitus. Eräs aamu näkymät oli pelkkä mustavalkoelokuva.




Tietynlainen rauhoittuminen, tekotaiteellinen avautuminen ja alla olevat naiset, sekä heidän tänä vuonna ilmestyneet albuminsa.




palomafaith.com
lanadelrey.com
Usein tuntuu että elämässä on varjo, joka ei lähde pois. Päätöksenteon ja kanssakäymisen vaikeudet, sekä niistä aiheutuvat jatkomonimutkaisuudet. Usein myös sanotaan että tulisi keskittyä siihen mitä on, sen sijaan että miettisi mitä ei ole. Mielestäni on kuitenkin järkevää yleisesti suunnata katsetta pois pelkästä oman elämän puimisesta, ja nähdä muitakin todellisuuksia. Omien lasienhan läpi niitä katsoo, mutta tiistaisten kouluahdistuksien kanssa pyöriessä on välillä hyvä miettiä sitä mitä esimerkiksi ei ole. Ja arkitiistaita lähemmäs pääsevät sellaiset asiat, jotka ovat lähempänä arkea Suomessa kuin Lähi-idässä tai Afrikassa (yleistys nyt taas). Sairautta: syöpää, suolistosairautta, nivelsairautta. Univaikeuksia, tarkkaa laskelmointia ruokaostoksilla, vailla tekemistä päivisin, väkivaltaista taustaa, hyväksikäyttöä, ongelmia perheen/läheisten kanssa, onnettomuus, suuria traumoja, rikoksen uhriksi joutumista, liikuntakyvyttömyyttä, loukkaantumisia, saattohoitoa, kiusaamista...


Ehkä tämä on vähän länsimaisesta hyvinvoinnista johtuvien ongelmien surullista karkottamista, ja välillä aika surullisiin ja likaisiin yksityiskohtiin menevää. Silti. Auttaa näkemään paremmin sen mitä on. Terveys, hyvät unenlahjat, turvalliset ja terveet lähtökohdat, toimeentulo, koulupaikka... Yksittäisten tapausten ei-omistaminen voi olla yllättävän voimauttavaa. Joskus on hyvä mennä kauas, että pääsee lähelle. On silti normaalia tuntea ahdistusta tai epätoivoa joulumahallaan ja salilaiskuudellaan, mutta keskittymällä siihen mitä on, näkee vain sen mitä on. Jonkin suhteen isommassa kuvassa voi nähdä paljon enemmän mahdollisuuksia.

Kaikki hyvin. Jatketaan elämää kun sitä on.