perjantai 29. huhtikuuta 2016

Toisten kotona

Jos voisin, kävelisin mielenkiintoisten talojen ovista sisään ja katselisin mitä sisältä löytyy. Asuntomessut ovat aika jees, mutta niissä tuppaa olemaan turhan moderneja kuutioita, eikä pehmeitä ja kotoisia nurkkia.

Tässä helmiä etuovi.comin myytävien kohteiden kätköistä.


Jumppahuone minulle kiitos!


Pastelliset puupinnat aika jees.
 Loikkatreeni tossa kolmella portaalla.

Tapetti ja rautasänky.

Tylsä ja ruma? Ei vaan valoisa=saa vaikka mitä.

Pönttöuuni ja orvokkityyny (ja salaovi?)


Tämä eteinen on aivan upea tapettinsa ansiosta.

Kirjoituspöydän äärellä kelpaisi kirjoittaa muistelmia elämän myrskyistä.




torstai 28. huhtikuuta 2016

Muutama kuva


Syksyinen ja lämmin Berliini. Ja liikenne.
Lokit jonkun muun kuvaamana. Mitä lie huutavat.

Vuorelta laskeutuminen. Norja.
Silta siellä missä lokitikin huusi.



Kiviä kalliolla.

Citypesukarhu kiipelissä.
Aurinko laski myös tällöin.


tiistai 26. huhtikuuta 2016

Rainy Day

Rainy Day

Sateisen tiistain haaveasu. Pilviharmaus vaikuttaa selvästi myös väripalettiin. Jotain pitää silti olla. Edes se sateenvarjo.
Kuljen mustavalkoisen sateenvarjon kanssa harkkavaatteissa ja mustassa sadeasussa.


maanantai 25. huhtikuuta 2016

Tarve luonnolliseen luonnottomuuteen

Ruoka ja liikunta.
Ennen muonaa tarvittiin hengissäsäilymiseen, nyt se on kasa ravintoaineita, joita tulisi saada tämän ja tämän verran.
Ennen rehkittiin leivän eteen fyysiseen tappiin asti. Nyt lähdetään rehkimään saleille, jotta olkapäihin saataisiin haluttu muoto tai koska bodypumpin jälkeen tulee hyvä olo. Tätä luonnotonta toimintaa kuitenkin harjoitetaan, koska tarve liikkua on ihmiselle ominaista.

Ruoka ja liikunta tuntuu olevan elämän laadun mitta. Tai ainakin ne aiheuttavat ahdistusta, kahvipöytäkeskusteluja, ravintopyramideja ja vaikka mitä. Alunperin hengissäpysymisen edellytys on nyt elämän laadun edellytys. Luonnollisesta on tullut vähän luonnotonta, vai mitä?

Oli hyvä päätös laittaa lenkkarit jalkaan minttusuklaapikarin jälkeen. Ennen ajattelin että olisi turhaa tehdä edellä mainittu ellei olisi puhdasta ja hyvää ja oikeaa ravintoa alla. Ei ole järkeä tehdä lenkkiä, koska paljon kehittävämpää olisi jos sen olisi tehnyt ruisleipämahaan.
Tänään ajattelin että pakko tehdä puolet pidempi lenkki jotta huono energia sulaa kehoa pilaamasta. "Ja sitten voin taas elää hyvin". Onneksi en tehnyt. Tein sen mitä sain tehdä.

Taannoinen syksyn siinto.

Punnerruksia menee jo 30 ihan mukavasti (punnerrushaaste). Mutta sen lisäksi olisi pakko pumpata ojentajia ja olkapäitä, jotta ne näyttäis hyvältä. Yksinkertaisestihan siinä ei ole mitään järkeä. Kehitys on palkitsevaa, mutta stressin kautta pakonomainen ylläpito ja kehitys eivät ole. Perusvoimasta on hyötyä, mutta se muotoilu?

Kastemadot olivat jo kuivuneet ennen pimeän tuloa. Aurinko kuivatti, ja ne kenkien alla vaan rapisi. Selvä maanantai siis.


keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Piirilevynä hattarakoneessa


Lounaspaikan hyllyillä oli narreja. Yksi niistä näytti irvistävän minulle. Varmasti se olisi jatkanut irvailua vaikka olisin siirtynyt toiselle paikalle. Seurannut katseella niinkuin Mona Lisa. Mutta ruoka on hyvää niinkuin aina, vaikka nieleskelinkin innoissani ottamani keitetyt parsat ja kaalit hieman irvistellen (kuten se himputin narri). Ja niin taas ympyrä sulkeutui.

Teinpä heti maanantaituimaan pienen ostoksen, nimittäin makro-objektiivin. Sitten kun saan taas lightroomin, niin tännekin paukahtaa makroa makron perään. Kukista ja maan matosista.

Kikkaroitin tänään hiukseni ja sovitin lakkia. Mietin huulet ja kokeilin korviksia. Se ahdistava päivä siis lähestyy (josko ensin tulisi ne tulokset..). Haluaisin sen olevan kiva päivä, mutta erakkosieluni jokainen solu huutaa. Vaikka itse "valmistumisen" merkitys on vähäinen, on tämä läheisten ja einiin läheisten yhteen kokoamisen paikka minulle sosiaalisen kanssakäymisen merkkipaalu. Etenkin jos ja kun pakkaan kimpsut ja pehmot kassiin ja lähden.

Samalla jännitän, samalla olen innoissani koko tästä kouluun hakemisesta ja muutoksista. Samalla pelkään aivan älyttömästi että moni asia menee pieleen. Pessimisti ei pety. En aio pettyä.

Voimistelua aion jatkaa ainakin jossain muodossa riippumatta siitä minne päädyn. Tampereella ainakin riittäisi joukkueita ja seuroja.
Haluaisin myös alkaa valmentamaan. Joko voimistelua tai jotakin liikuntaryhmää. Sen "tavoitteen" toteutumiseen voi kyllä mennä hetki, kuten mahdollisen uuden arjen muodostumiseen kouluineen ja harrastuksineen.
Kirjoitan siitä mahdollisuudesta että lähden ja moni asia muuttuu. Oikeastaan muu kuin lähtö ei ole vaihtoehto. Tai sitten pyörä on keksittävä uudelleen.

 Päätän tämän nyt piirilevyyn.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Noin vuosi sitten

Silloin taisi myös olla kevät.









sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kylppärissä

Oon niin inpiroinnuiksissani selannut asuntoja etuovi.comista. Siinä saa sanahaun mikä on ehdoton jos etsii persoonallinen, ateljee, entinen, erilainen. Oonkin tallentanut koneeni täyteen inspiroivia kuvia. En tiedä miten tekijänoikeudet näissä kuvissa, mutta nää on kaikki sieltä myytävistä kohteista.

Eli tänään mennään suihkun ja vessan puolelle. Laattoja, puuta ja erikoisuuksia siis luvassa. Ja niitä pönttöjäkin.

Puuta ja lämpöä.

Vanhasta rautatieasemasta tuli viihtyisä koti
Tuolla voisi nauttia vaikka aamukahvit kun nojatuolikin on.





Ihana tapetti.



Kaunis laatan kuviointi.

Kalusteet vaihtoon, mutta laatat jääkää!




 


 
Tässä vielä kaksi muualta merkille panemaani inspiraatiokuvaa kylppäristä:

http://www.tilemountain.co.uk/blog/wp-content/uploads/2015/03/white-metro-with-black-grout-bathroom.jpg
kuva: tilemountain.co.uk
  

Aika erilaisia laattahuoneita keskenään. Yhtä täydellistä ei olekaan. Käytännöllisiä ja ei niin käytännöllisiä. Mielestäni esim. amme on vähän turha varuste erikseen tai suihkun alla. Mutta kaikissa oli jotain inspiroivaa.
 Sitä täydellistä siis pohtimaan..