Who me?

Mitähän haluaisin kertoa itsestäni. Korvakoruni ovat ruuhkaiselta possukirpputorilta. Puoli euroa. Ruuhkaisuus on inhokkini, puoli euroa intohimoni.

On helpompi olla ulkopuolella, joten voisi kai sanoa minun pitävän siitä. Joskus tuntuu että juuri se on se haava, jota enemmän pitäisi hoitaa. Onhan se nähty yhden lyhyen (153cm/19v) elämän aikana. Viimeisten kahden vuoden aikana olen vihdoin päässyt kunnolla kasvamaan (josko sitä pituuttakin vielä tulisi...).

Onneksi on hyvin.

Hyppiä kaiketi osaan, myös jäällä, kuten kuvassa. Nyt osanen myös katsoa paremmin että jää tosiaan on tarpeeksi vahvaa.

   

Tykkään olla liikkeessä, mutta contouraan posket täällä ollessani metallinruskealla. En kuitenkaan  ole rikollinen. Ulkonäköön panostan mielelläni, sillä sisäpuolta saan harvoin tuotua esille. Muuten olen suurpiirteinen kuin viivat maalauksessani. Kokonaisuus voi kuitenkin vaikuttaa eheältä. 

Suunnittelu on minulle lähes koko kakku. Sen kautta elän. Toteutus on aina jokin muu, yleensä ei mikään. Futuuri ja konditionaali ovat ystäviäni Hupin, Pekon, Pupulssin, Iso-muumin ja satojen muiden pehmojen lisäksi. Tekisi hyvää herätä useammin niiden ulkopuolelta ja kokeilla rohkeasti ilman ennakkokäsityksiä. Unohtaa se huomenna eläminen.

Tieni on hukassa, eikä se löydy googlesta. Vaikeinta on lähteä rikkomaan rajoja, jotka on itse asettanut. Mielelläni rikon muiden rajoja, mutta siinä taas on pysyttävä tiettyjen sisällä.

Toivon ettei tarvitsisi juhlia paperia jossa ainakin b, c ja m, koska ne eivät ole vielä saavutuksia vaan pakollisuuksia. En uskalla pistää sitä lippistä päähän, mutta en myöskään olla ainut ilman sitä. Väliäkö sillä.

Tai millään.