maanantai 9. huhtikuuta 2018

Paloja

Kirvonneet narsissit ja hyppelevät palapelin palat. Niistä sai jotain kaunista. Värjäsin hiukseni vaaleaan punaan. Ulkona tuntuu kesältä. Unelmoin ja iloitsen mutta olen paikallaan. Nukun yhteentoista kun kukaan ei määrää. Kaikkea on, mut miksei ikinä riitä?
Nautin kun en tiedä mitä huomenna teen. Jää helposti sängylle kun vaihtoehtoja on monta. Tänään teen mariannevaahtoa. Olen elämännälkäinen. Siitä ei ole hyötyä jos jano puuttuu. Oottaa että tapahtuisi suuria. Mutta suurta voi saada vaan yhtäkkisyydellä tai pienen pienin askelin pitkällä välillä. Helpompi jäädä lepäämään. Miksen nää että kaikki on tässä?
Kaikki palat on jo mulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti