Museossa part 1

Olen potenut pienoista kriisiä, sillä tietokoneeni näyttö ei ole näyttänyt kuvia oikeissa väreissä ja valoissa, vaan haaleampina. Monelta muulta näytöltä katsottuna siis kuvani ovat hieman ylimuokatun ja värikylläisen näköisiä. Muokkaan kuviani, mutta koko homma on nyt kärsinyt, kun näyttö on näyttänyt mitä sattuu. Onneksi sain (ja osasin) säätää näyttöä parempaan suuntaan. En siis aio luovuttaa!

Eilen oli loistava päivä. Kirjaimellisesti, kun aurinko päätti paistaa. Lähdimme Valkeakoskelle viettämään sunnuntaita tarkoituksena vinguttaa museokorttia parissakin paikkaa. Ensimmäinen kohde oli Visavuoren museo, joka osoittautui todella inspiroivaksi paikaksi vanhoine taloineen, kulmineen ja koloineen. Museossa on kuvanveistäjä Emil Wikströmin (1864-1942) kotitalo, ateljee sekä hänen tyttärenpoikansa pilapiirtäjä Kari Suomalaisen töitä. Museo on rakentunut tämän suvun taiteilijoihin, vaikka mainitut henkilöt edustavatkin aivan eri taiteenlajeja.

Emil Wikström on veistänyt mm. Elias Lönnrotin ja J.V. Snelmannin muistomerkit, Kansallismuseon graniittikarhun sekä Helsingin rautatieaseman lyhdynkantajat. Hän veisti paljon myös muotokuvia sekä mitaleja.

vasen kuva: kummajuttu.fi

Aurinko antoi loistavat olosuhteet kuvien ottamiseen.

Wikströmin kotitalo on vanha hirsitalo, joka koloineen ja tunnelmineen oli minun makuuni. Sisällä oli hienot kuositapetit, jotka tosin näyttivät juuri niin vanhoilta kuin olivat. Bongasin myös marmoritasot, jotka olisivat tänä päivänä niin aallon harjalla. Tunnelma oli levollinen, ehkä myös siksi että olimme ainoat talossa. Sai rauhassa kyykistellä, kuvata ja tutkia.

Tuo sänky on jotain hienoa.

 

Museokäynti ei tuntunut museokäynniltä sillä käviöitä ei ollut lisäksemme kuin muutama, ja kun kaikki on jakautunut kolmeen eri kohteeseen, saa aika rauhassa kiertää, mikä oli pelkästään hyvä. Sen lisäksi että erityisesti Wikströmin talo sekä ateljee olivat näkemisen arvoisia, myös pihamaalla oli kiva kiertää. Järvinäkymät, Wikströmin tekemät patsaat, paviljonki ja erityisen keväinen sää kruunasivat reissun. Tai ainakin korvasivat kuuden euron maksun, jonka toinen osapuoli joutui pulittamaan. 

Seuraavassa osassa Kari Suomalaisesta, pihapiiristä ja siitä toisesta museosta.