Piirilevynä hattarakoneessa

Lounaspaikan hyllyillä oli narreja. Yksi niistä näytti irvistävän minulle. Varmasti se olisi jatkanut irvailua vaikka olisin siirtynyt toiselle paikalle. Seurannut katseella niinkuin Mona Lisa. Mutta ruoka on hyvää niinkuin aina, vaikka nieleskelinkin innoissani ottamani keitetyt parsat ja kaalit hieman irvistellen (kuten se himputin narri). Ja niin taas ympyrä sulkeutui.

Teinpä heti maanantaituimaan pienen ostoksen, nimittäin makro-objektiivin. Sitten kun saan taas lightroomin, niin tännekin paukahtaa makroa makron perään. Kukista ja maan matosista.

Kikkaroitin tänään hiukseni ja sovitin lakkia. Mietin huulet ja kokeilin korviksia. Se ahdistava päivä siis lähestyy (josko ensin tulisi ne tulokset..). Haluaisin sen olevan kiva päivä, mutta erakkosieluni jokainen solu huutaa. Vaikka itse "valmistumisen" merkitys on vähäinen, on tämä läheisten ja einiin läheisten yhteen kokoamisen paikka minulle sosiaalisen kanssakäymisen merkkipaalu. Etenkin jos ja kun pakkaan kimpsut ja pehmot kassiin ja lähden.

Samalla jännitän, samalla olen innoissani koko tästä kouluun hakemisesta ja muutoksista. Samalla pelkään aivan älyttömästi että moni asia menee pieleen. Pessimisti ei pety. En aio pettyä.

Voimistelua aion jatkaa ainakin jossain muodossa riippumatta siitä minne päädyn. Tampereella ainakin riittäisi joukkueita ja seuroja.
Haluaisin myös alkaa valmentamaan. Joko voimistelua tai jotakin liikuntaryhmää. Sen "tavoitteen" toteutumiseen voi kyllä mennä hetki, kuten mahdollisen uuden arjen muodostumiseen kouluineen ja harrastuksineen.
Kirjoitan siitä mahdollisuudesta että lähden ja moni asia muuttuu. Oikeastaan muu kuin lähtö ei ole vaihtoehto. Tai sitten pyörä on keksittävä uudelleen.

 Päätän tämän nyt piirilevyyn.