Tarve luonnolliseen luonnottomuuteen

Ruoka ja liikunta.
Ennen muonaa tarvittiin hengissäsäilymiseen, nyt se on kasa ravintoaineita, joita tulisi saada tämän ja tämän verran.
Ennen rehkittiin leivän eteen fyysiseen tappiin asti. Nyt lähdetään rehkimään saleille, jotta olkapäihin saataisiin haluttu muoto tai koska bodypumpin jälkeen tulee hyvä olo. Tätä luonnotonta toimintaa kuitenkin harjoitetaan, koska tarve liikkua on ihmiselle ominaista.

Ruoka ja liikunta tuntuu olevan elämän laadun mitta. Tai ainakin ne aiheuttavat ahdistusta, kahvipöytäkeskusteluja, ravintopyramideja ja vaikka mitä. Alunperin hengissäpysymisen edellytys on nyt elämän laadun edellytys. Luonnollisesta on tullut vähän luonnotonta, vai mitä?

Oli hyvä päätös laittaa lenkkarit jalkaan minttusuklaapikarin jälkeen. Ennen ajattelin että olisi turhaa tehdä edellä mainittu ellei olisi puhdasta ja hyvää ja oikeaa ravintoa alla. Ei ole järkeä tehdä lenkkiä, koska paljon kehittävämpää olisi jos sen olisi tehnyt ruisleipämahaan.
Tänään ajattelin että pakko tehdä puolet pidempi lenkki jotta huono energia sulaa kehoa pilaamasta. "Ja sitten voin taas elää hyvin". Onneksi en tehnyt. Tein sen mitä sain tehdä.

Taannoinen syksyn siinto.

Punnerruksia menee jo 30 ihan mukavasti (punnerrushaaste). Mutta sen lisäksi olisi pakko pumpata ojentajia ja olkapäitä, jotta ne näyttäis hyvältä. Yksinkertaisestihan siinä ei ole mitään järkeä. Kehitys on palkitsevaa, mutta stressin kautta pakonomainen ylläpito ja kehitys eivät ole. Perusvoimasta on hyötyä, mutta se muotoilu?

Kastemadot olivat jo kuivuneet ennen pimeän tuloa. Aurinko kuivatti, ja ne kenkien alla vaan rapisi. Selvä maanantai siis.